Voi Matti Vanhanen-parkaa. Pitäisihän hänen itsekin ymmärtää poliittisen uransa olevan jo siinä vaiheessa, jolloin mitään hänen sanomaansa ei voida ottaa vastaan muuten kuin pilkalla ja räkänaurulla. Varsinkin näin käy silloin, kun hän ei malta pysyä omassa virkamiespoliitikon roolissaan, vaan uskaltaa nostaa lasit otsalle ja alkaa puhua unelmistaan.

Kun Vanhanen sitten viime sunnuntain 7.9. Helsingin Sanomissa selvensi omaa hyvää kaupunkiasumisen malliaan hahmottelemalla puutarhametropolimallin, siitähän kommentaattorit riemastuivat. Niin Ylen Ykkösaamun kolumnistit kuin yksittäiset bloggaajatkin ovat yksimielisesti tuominneet Vanhasen avauksen. Esimerkiksi Virkanainen epäilee jo, ettei "varsinaisesti ole edes ihminen pääministerin määrittelemässä sanan uudismerkityksessä, koska pidän kerrostaloista, tiiviistä kaupunkirakenteesta ja raideliikenteestä enkä hingu asumaan lapsiperheineni omakotitaloon kehyskuntaan". Tammiston mukaan pääministeri aikoo "muuttaa Helsingin lähikunnat ja taajamat 'hajakeskitetyksi puutarhametropoliksi'... Eli toisin sanoen yksityisautoilun varaan suunnitelluksi hyvätuloisten suuromakotitalohelvetiksi" ja Kauppalehden Metropoliskeptikko näkee, miten "Matin visio johtaa todellisuudessa suburbia-helvettiin, amerikkalistyylisiin neliökilometrien kokoisiin harvaisiin omakotialueisiin jossa ainoa toimiva likennemuoto on perheen kaksi autoa." Ja niin edelleen lukuisissa muissa blogeissa ja niiden kommenteissa.

Rauhoittukaas nyt, hyvät ihmiset. Eihän teidän tarvitse sinne puutarhametropoliin muuttaa. Vaikka luen Vanhasen haastattelun pohjalta tehdyn sivun kokoisen jutun miten tarkkaan, en löydä siitä kohtaa, jossa Vanhanen olisi tällaista vaatimassa. Sen sijaan luulen hänen tässä kohtaa ajattelevan paremminkin niitä ihmisiä, jotka lähivuosina muuttavat pääkaupunkiseudulle ja muualle Uudellemaalle, kun työ- ja asuinmahdollisuudet muussa Suomessa edelleen vähenevät.

Ihmettelen myös, mistä rivien välistä Vanhasen visioon liitetään nämä "amerikkalaistyyliset" ja "suuromakotitalohelvetit". Oletteko te vain katsoneet liikaa Simpsoneita, vai ettekö muuten osaa kuvitella pääasiassa omakotitalorakentamisesta muodostuvaa suurehkoa aluetta? Jokaisen vähänkään isomman suomalaisen kaupungin liepeillä lienee 1950-luvun tienoilla rakennetuista rintamamiestalon kokoisista tai vähän isommista omakotitaloista muodostuvia alueita, jotka eivät oikein vastaa käsitystäni "suuromakotitalohelvetistä". Näillä alueilla taloja tulee harvoin myyntiin ja ne ovat varsin kalliita, joten kyllä niillä alueilla joku haluaa asua, vaikket nyt ehkä juuri sinä siinä. Usein näiltä alueilta on vieläpä varsin sievä matka keskustaan tai muuten palvelujen ääreen, joten se omalla autolla liikkumisen tarvekaan ei ole niin valtava.

Merkillistä näissä kommenteissa onkin usko siihen, että kunhan vain tiiviin kaupunkirakenteen avulla yksityisautoilun tarve saadaan minimoitua, maailma on pelastunut ja me voimme rauhassa ottaa toisen kupillisen luomuteetä. Ykkösaamun kolumnisti Kaarin Taipale siteeraa VTT:n erikoistutkija DI Wahlgrenia, jonka tekemien laskelmien mukaan "koko Suomen tasolla voidaan yhdyskuntarakennetta eheyttämällä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä määrä, joka vastaa 15% Suomen kansallisesta päästöjen vähentämistavoitteesta vuodelle 2010". Ajatella! Viisitoista prosenttia! Oikein peräti yksi seitsemäsosa tavoitteesta! Ja tähän suursaavutukseen päästäksemme meidän pitäisi vain pystyttää jumalattomat määrät uusia kerrostaloja (sillä ei se yhteiskuntarakenteen eheytys pelkkää legopalikoilla leikkimistä ole, vaan raakaa rakennustyötä) ja jättää toisaalta suuret määrät haja-asutusalueilla sijaitsevia täysin asumakelpoisia asuntoja tyhjilleen mätänemään. Ekologista, eikö totta!

Olen nähnyt ennenkin laskelmia, joiden mukaan haja-asutusalueella asuminen tuottaa enemmän päästöjä kuin taajama-asuminen. Kuitenkin minun on erittäin vaikea uskoa, että näissä laskelmissa olisi otettu kaikki tekijät huomioon. Esimerkiksi ruoan kuljetuksen tarve: kun ihmisellä on oma piha, hänellä on sentään jonkilaisia mahdollisuuksia kasvattaa ainakin osa tarvitsemistaan elintarvikkeista itse. Kaupunkiasuja joutuu ostamaan jokaisen nauttimansa aterian joka ainoan ainesosan kaupasta. Jotenkin järjenvastaiselta tuntuu hyväksyä, etteikö tämä aiheuttaisi mitään eroa tuotettujen päästöjen määrässä. Tai kuten Jokivaris (joka puhuu fiksuja myös omassa kirjoituksessaan) Kulutusjuhlan kommenteissa hieman teknisemmin esittää: "Perustarpeet, ruoka ja juoma etunenässä tuntuvat olevan monelle ympäristöstään vieraantuneelle kaupunkiasukille jotain mitä saa kaupasta... Mitä suurempi määrä ihmisiä kootaan johonkin rajattuun tilaan, niin sitä suurempi alue siinä ympärillä pitää valjastaa tuottamaan näille ihmisille heidän tarvitsemansa elämisen perustarpeet. Tämä taas tarkoittaa entistä pidempiä kuljetusmatkoja ja suurempia tavaramääriä, joita pitää kuljettaa ihmisten luo, koska ihmiset asuvat alueilla, joilla ei ole mitään mahdollisuutta tuottaa paikallisesti näiden ihmismäärien tarvitsemia tuotteita."

Lisäksi epäilen, että monia oman kaupunkimaisen elämäntapansa ekologisuutta (kun ei ole edes sitä autoa!) ihastelevia vaivaa pieni sokeus muuta kulutuskäyttäytymistään kohtaan. Kuten Kimppakivassa kirjoitetaan: "Pieni kävelyretki urbaanissa kaupungissa voisi paljastaa ettei urbaani nykyihminen halua asioida ruokakaupoissa. Urbaani nykyihminen asioi mieluummin kirjakaupoissa, kahviloissa, harrastusliikkeissä ja ravintoloissa." Niin - eli urbaanin nykyihmisen kaikki harrastukset perustuvat kuluttamiseen. Vaikkei kahviloissa istuminen nyt varmaan maailman epäekologisinkaan harrastus ole, silti kaikki Kimppakivassa mainitut julkiset kulutustilat on lämmitettävä ja valaistava siltä varalta, että sinä haluat tulla niihin viettämään aikaasi. Samalla kun omakin kerrostalokotisi odottaa lämpimänä sitä hetkeä, jolloin taas haluat palata kotiin ja kaikesta pyöräilystä ryytyneenä ottaa ehkä lämpimän suihkun. Pitkin kaupunkia suhaamiseen ja toiselta puolelta maailmaa tuotujen kulutustavaroiden ostamiseen verrattuna telkkarin katseleminen kotona omakotitalossa saattaakin olla aika ekologinen vaihtoehto.

Ymmärrän kyllä kerrostalossa asujien katkeruuttakin. Riemukkaan 70-luvun sekahaun uusinnat ovat jälleen palauttaneet mieleen, miten sietämättömänä ja ihmiselle haitallisena tiivistä lähiöasumista ihan virallisestikin vielä jokin aika sitten pidettiin. Sarjassa on siteerattu silloisia tutkijoita, jotka kaihtelematta ilmoittavat, ettei lähiöissä kasvaneista lapsista voi mitenkään tulla tasapainoisia ihmisiä. Kun tuollaista oman ja itselle rakkaan asuinalueensa parjaamista vuosikymmenet kuuntelee, totta kai se alkaa hienoisesti sapettaa.

Mutta kaupunkisuunnittelun lähihistoriasta ei ole opittu mitään silloin, kun lähiöiden vastustajat korvautuvat kerta kaikkiaan niillä, jotka tietävät ehdottomasti kerrostaloasumisen olevan kaikille ihmisille ainut oikea elinmuoto. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut näille oikeassaolijoille pelkkä tekosyy, johon vetoamalla oman elintavan ihanteellisuuden päälle laskettua kultaista sädekehää saadaan entisestään kiillotettua. Todellisuudessa asia lienee niin kuin Jokivaris sanoo: "Koko moderni länsimainen yhteiskunta on rakennettu sillä tavoin, että mukana olo siinä yhteiskunnassa kuormittaa ympäristöä suhteettomasti, vaikka pyrkisit aina valitsemaan pienimmän pahan tien." Niin että oikeasti paskankaan väliä ei ole sillä, odotatko muuttuvan ilmaston mukanaan tuomia ekokatastrofeja omakotitalossa Järvenpäässä vai radan varressa Tikkurilassa. Antaa Matin haaveilla, ja antaa meidän kaikkien järjen rajoissa toteuttaa omia hyvän asumisen ihanteitamme niin kauan kuin voimme - onpahan sitten jotain mitä muistella siellä viimeisellä rannalla.