Yhtäältä on tietysti ihan jees, että ympäristöasiat ovat nyt muotia.

Toisaalta mikään ei anna aihetta epäillä, etteivätkö tässäkin asiassa pätisi samat lainalaisuudet kuin minkä hyvänsä muunkin muoti-ilmiön kohdalla. Valistunut kansalainen on tiennyt jo sillä hetkellä, kun hän ensimmäisen kerran luki sanan "ilmastonmuutos" valtavirtamediaa edustavasta lehdestä, että väliaikaistahan tämä kaikki vain on. Aivan kuten katukuvasta aikoinaan katosivat yksi kerrallaan neonvärit, ydinsodan pelko ja lintuinfluenssa, tulee tämäkin muoti tuota pikaa häviämään. Katsokaapa vain, mitä tapahtuu, kun toinen tämänhetkinen muoti-ilmiö eli taloudellinen taantuma alkaa lähestyä loppuaan. Ennustan, että samoihin aikoihin alkaa taas autojen koon ja bensankulutuksen kasvu, rakennushankkeiden suurisuuntaistuminen ja ulkomaanmatkojen piteneminen ilman mitään tunnontuskia. Kun ei se maailmanloppu tullutkaan nyt ihan heti justiinsa, niin samahan meidän on jatkaa luonnon tuhlaamista ja tärvelemistä ihan niinkuin ennenkin.

Ainut aiheeseen liittyvä jännitys piilee siinä, ehdimmekö lainkaan oikeasti tehdä mitään ympäristön hyväksi ennen kuin jo kyllästymme koko ympäristövouhotukseen. Kyllästymisestä on jo merkkejä, teoista ei vielä minkäänlaisia. Mietin asiaa esimerkiksi joka kerta käydessäni yliopistolla WC:ssä. Ajatella, kun minä vajaat 11 vuotta sitten aloitin opiskeluni, siellä oli käytössä vallankumouksellisia käsipaperitelineitä, jotka osasivat annostella paperia käyttämättä lainkaan sähköä! Kyllä, ja ne taisivat vielä käyttää kotimaista käsipaperia! Sen jälkeen käsienkuivausvallankumouksia on tapahtunut useita, mutta yhteistä niille on ollut aina se, että uudet käsipaperiautomaatit keksivät käyttää sähköä jossakin sellaisessakin vaiheessa, jossa edellisen sukupolven automaatit eivät vielä osanneet. Tarvitseeko mainitakaan, että jo varhaisessa vaiheessa myös annosteltava paperi alkoi olla ylikansallisen jättiläisfirman tuotantoa. Nyt jännitän joka kerta ylppärille mennessäni, onko sinne saatu jo sähköä käyttävät vessapaperiautomaatitkin. Tai käsisaippua! Kyllä on rahvaanomaista, että sitäkin pitää vielä ihan omalla lihasvoimalla annostella.

Sitä paitsi ilmastonmuutoksen muka-torjuminen on saanut jo niin idioottimaisia piirteitä, että synkimpinä hetkinäni toivon koko lapselliselle piirileikille pikaista kuolemaa - saisinpahan sitten uskoa jälleen kuuluvani harvalukuiseen oikeassaolijoiden joukkoon ilman mitään karkkivärisiä trenditietoisuusmausteita. Tällä viikolla Ylen radiouutisissa kerrottiin, miten saksalaiset ovat menettäneet järkensä autojen romutuksesta maksettavan korvauksen kanssa ja tuovat nyt romutettavaksi myös melkein uusia, jo valmiiksi vähäpäästöisiä autoja. Siinähän sitä luonto kiittää, kun melkein uusi auto ihan valtion tukemana muuttuu rusinaksi ja tulee korvatuksi ihka upouudella autolla. Vastaava romutustuki tulee takuulla käyttöön Suomessakin ensi tilassa, sillä kohentaahan se kansantaloutta!

Tai sitten se 19. huhtikuuta Helsingin Sanomissa julkaistu juttu tomaattien synneistä. Se meni melkein siihen naistenlehdistä tuttuun genreen, jossa toimittaja kokeilee kaksi päivää jotain uutta elämäntapaa tai jostain tottumuksestaan luopumista ja toteaa sitten, että paska oli sekin hörhötys ja lisäksi kauhean vaikeaa, ei tätä eettistä elämäntapaa voi tavallinen ihminen jaksaa. Suurin piirtein yhtä hankalaksi tehtiin tässä jutussa tomaattien ostaminen. Mutta kaiken huippu oli se, että ympäristön kannalta suurimmaksi rikolliseksi julistettiin kotimainen luomutomaatti! Ja koska minäkin löysin tälle johtopäätökselle oikaisun vasta ryhdyttyäni sitä erikseen etsimään, jäi taatusti aika monelle Suomen luetuimman sanomalehden lukijalle päällimmäiseksi mielikuva, jonka mukaan luomutomaatit ovat tosiaan ilmaston kannalta huono valinta.

Ja niin ne saattavat ollakin - jos katsotaan vain hiilijalanjälkeä (ja oletetaan, että kaikki Suomen luomutomaatit ahmivat öljyllä ja kivihiilellä tuotettua lämpöä ja sähköä). Ja tämä juuri minua tässä nykyisessä kaikelle kansalle suunnatussa ympäristövalistuksessa rassaa: että hiilidioksidin tuotannon minimoiminen on alttari, jolle kaikki muut ympäristöarvot saa uhrata. Tomaattien mukana saat hyvällä omallatunnolla nieleskellä litrakaupalla arvokasta virtuaalivettä - tai tukea viljelymaan pilaamista voimakkailla lannoitteilla ja kasvinsuojeluaineilla - kunhan vain onneton vihannes ei ole joutunut kylpemään keinovalossa, jonka tuotanto kakkantaa siis tuota kamalaa hiilidioksidia. Käyttökelpoisen autonkin romuttaminen muuttuu ekoteoksi, kunhan vain muistat heti ostaa tilalle uuden, joka tuottaa kahvikupillisen verran vähemmän hiilidioksidia. Vanhan korjaaminen, oman kulutuksen vähentäminen, tarpeettomasta tuhlauksesta luopuminen - mikään näistä viherväen ennen hyviksi havaitsemista ympäristönsäästökeinoista ei tämän muodin harjalla ratsastaville kelpaa.

Tai kun nyt ylikansalliset paskafirmat tuli jo kerran mainittua, niin otetaanpa vielä esille myös uusi Reilun kaupan periaatteita noudattava Ben & Jerry's -jäätelö. Voi hellanlettas kun on kaikki niin söpöä ja herttaisen pienimuotoista jäätelömerkin kotisivuilla, ja ihan hemmetin kauan saa etsiä sitä tietoa, että tämä liikuttava nyrkkipaja on ollut jo monta vuotta ylikansallisen Unileverin omistuksessa. "Toinen uutuusmaku ravisuttelee ihmisiä havahtumaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja muistuttaa meitä jäätiköiden sulamisesta," kertoo toimitetun jutun muotoon puettu mainospuffi Ellit-sivustolla. Nyt kaikki ympäristötietoiset yhdessä ilmastonmuutosta torjumaan amerikkalaisesta maidosta tehtyä jätskiä syömällä! Kyllä siinä luonto laulaa hoosiannaa. Ja kun kirkasvärisillä pahvitötsillä vielä koristellaan ojanpohjat, niin ei kohta haittaa ollenkaan, ettei saastuneesta maasta jaksa nousta yhtään oikeaa kukkaa!